Saaks ma sun numeron..?
Ma en oikein tieda miten naiden puhelinnumeroiden vaihtojen kanssa pitais tehda. Sita tapaa baarissa jonkun, juttelee, se ei ihan natsaa mut on ihan kiva. Illan paatteeks poika pyytaa puhelinnumeron. Saattaa olla epavarma olo:emma oo varma lahdenko ton kaa ikina ulos, eli en oo ihan saletti pitaisko antaa numero. sit alkaa huvittaa:okei,ei se valttamatta edes ikina tekstaa ja pyyda ulos.
Harmittavan usein huomaa jalkikateen tehneensa johonkuhun suuremman vaikutuksen kun kuvittelee. Ne tekstaakin. Ne lahettaa ehka jopa jotain sopoa. Tai jotain suht viileeta kolme paivaa myohmmin (mika on taa ihme kolmen paivan saanto? Mika?!). Viilee viesti on se mis morjestetaan ja vahan ehka jo ehdotetaan, mut samalla tehaan selvaks et "on aika kiire,eli ala nyt vaan kuvittele sit mitaan".
Mun on vaikee olla antamatta numeroa. Ja yleensa sitten harmittaa. Ma oon pari kertaa myos tehnyt ihan pokkana niin etta oon sanonut etta en anna. Mutta siita vasta hardelli syntyy. "Siis mikset anna? Anna nyt. Mika sun numero on? Anna nyt se numero" Yks alko jopa kayttaytyy uhkaavasti, jollon tuntu turvallisemmalta vaan antaa numero jotta se siirtyi oven edesta syrjaan ja paasi kotiin turvaan. Sit on niita kenelle ei anna edes turhaa toivoa ja jotka siitakin huolimatta kinuu "Mites..saisiks ma sun numeron" -Voi vitsi, tosi kiva kun kysyit mutta emma nyt usko..mul on nyt sellanen elamanvaihe etta mulla ei oo mahdollisuutta tapailuun" "Anna sun numero. Anna anna. Ei sun tarvii kun tulla paikalle, ma maksan kaiken, ma haluun viettaa aikaa sun kanssa" Mika ma oon joku escortti?! Viiden minsan kinumisen jalkeen ja 10n EIn jalkeen oli pakko antaa numero etta paasi vaan kotiin nukkumaan. Ja sitten kundi kehtaa viela odottaa sen aaliomaisen kolme paivaa ja tekstaa sitten. Joo. Not interested.
Ja nyt taas kun tuli annettua numero yhdelle tuntuu todella sydamettomalta olla vastaamatta. Ja vastaanhan ma. Mutta silla viileella tyylilla, joka ei lupaa edes sita vahaa. Mulle tulee siit silti paskamainen olo. Miten tan asian ratkasis? Onks se torppoa ja kusipaista antaa numero sillonkin, kun on melko varma ettei toista enaa halua nahda? Ja onko kamala kolaus toisen itsetunnolle jos vaan heti sanoo ettei numeroaan anna? Huaah..mulla on vaan selkeesti ihan liikaa vapaa-aikaa, etta ehdin tastakin asiasta kirjottaa nainkin pitkan tekstin. Ahdistaa vaan toi pussaava nallekarhu tuolla puhelimessa..
Elämää etsitään nyt Helsingin Kalliossa.
no voi herranenaika nainen, ryhdistäydy!
tässä on ilmeisesti kyse baari-illan tyypeistä ja sillon ei tod tarvii jaella numeroaan ja jos jakaa niin ei nyt jestas potee huonoa omaatuntoa vastaamattomuudesta.
hitsi, oon niin harmissani tästä sun kiltteydestä et ei voi muuta sanoo et kuin et alahan vähän avaa silmiäsi ja opi olemaan itsekkäämpi. ja siis paaaaaljon itsekkäämpi tässä asiassa. unohda tunteet, tai no omantunnontuskat siis, jollei ole kyse parisuhteesta. piste.
Ainiin, kokeile väärän numeron antamista; ehkä se on hyvä pehmeä aloitus treenaamiseen. Yks nro omasta numerosta vaan väärin, tulee nopeesti / luonnollisesti ulos suusta ja jos tyyppiin vielä törmää voi vedota et 1 numero olikin väärin (ehkä hänellä) otettu muistiin. siinä vaiheessa oletkin jo ehkä tarpeeks kova olee edes antamatta oikeeta numeroo jos ei siltä tunnu
Kommentin kirjoitti Nina — November 24, 2007 @ 11:47
Joo. Kiitos vinkista. Mutta mulla on kaikki ollut tahan asti niin innokkaista, etta ne soittaa heti! Ne soittaa heti mun numeroon,kun ovat viela mun kanssa etta saan niiden numeron tai varmistaakseen etta oon todella antanut oikeen numeron. Yhta hyvin voi vaan olla antamatta koko numeron, ellei ne aijat alkais sitten uhakilee tai kinuu niin et tekee mieli repii paa irti.
Kommentin kirjoitti massi — November 25, 2007 @ 20:57
Ööööö, aika eopätoivosii kavereita jos heti tarkistaa numeron aitouden…
Mulla oli kerran hauksaa kun joku kinus kallessa numeroo ja annoin sit jostain syystä emmin numeron. en yhtään tiedä miks. sit lähdin itse kotiin mitään kertomatta ja se soitti emmille pari irstasta puhelua.
musta se oli jotenkin hauskaa mut emmi ei tainnut seuraavana aamuna tykätä, mut ei se oo enää vihainen
Kommentin kirjoitti Nina — November 26, 2007 @ 19:20
Sä annoit sille myös mun nimen. En kyllä ikinä itse käyttäis tota taktiikkaa. Jokainen on ite vastuussa niistä urpoista, joille haluaa antaa numeronsa.
En tosiaan ollut enää vihainen, mutta nyt kun muistutit niin suutuin taas…
no ei;)… Mutta siis Maiju! Sä tarttet vaan lisää harjotusta. TÄytyy mennä pitämään sellanen eliminointiharjoitus johonkin HElsingin baariin, jossa ensin hakeudut juttelemaan jonkun kanssa ja sitte tyylikkäästi poistut paikalta. ILMAN, että annat puhelinnumeroasi tai kutsut sitä tyyppiä jatkoille! Kyllä se siitä sitte!
Kommentin kirjoitti Emmi — November 26, 2007 @ 20:02
Loistava idea!
Mä haluun tulla sille harjoitusretkelle mukaan ja tarkkailla! Hitsi kun suututin uudestaan, tiedän ettei hirveen fiksuu toimintaa kyl muistuttaa tollasesta..
pääsi vaan silloin ulos suusta itselleenkin yllärinä ihan spontaanisti. ja oli / on musta aika hauska käytännön läppä, hehheh. huvinsa kullakin…
Mulla on muuten yks TOSI hyvä kirja ohjeena tässä tyylikäässä baarikäyttäytymisessä. Vois pitää etkot, lukee sitä massin kanssa läpi kuin raamattua ja sit lähtee kattelee miten homma etenee
PS: miks mul on sellanen olo et tulen katumaan tätä :-/
Kommentin kirjoitti Nina — November 26, 2007 @ 20:12
Joooo..kun ennen vaan oli niin helpooa. Harva pyysi numeroa. Ja ne jotka pyysi sitten soitti. Ei ollut tallasta typeraa uhkailu, pelailu, kinumis, maiju antaa numeron saalista-meininkia. Huah. EHka sellanen harjotuskierros ois paikallaan..
Kommentin kirjoitti massi — November 26, 2007 @ 20:43
Teemme siis harjoituskierroksen asap.
Kommentin kirjoitti Nina — December 4, 2007 @ 21:04